Tervetuloa keittiöömme. Välkommen in till vårt kök.

Olipas ihanaa, kun ystäväni Sara alias blogittelija puhtaastapuuvillasta kävi meillä pikkujoulun vietossa. Meillä oli suuret suunnitelmat siitä, kuinka menemme erääseen lempiravintolaamme syömään maailman parasta pastaa ja Tiramisua. Menimme ravintolaan ja voih, ravintola täynnä kauneimpiinsa pukeutuneita ihmisiä ja krakat kireästi kaulalla... Siellä oli siis yksityistilaisuus ja meidät käännytettiin ovelta pois. Opimme sen, että pitää soittaa ja varata, jos oikeasti haluaa tietyssä paikassa, tiettyä ruokaa ja tiettyyn aikaaan.. Ja kiitos Saralle, hän napsi kuvia hyvällä kamerallaan ja ihania otoksia hän sai keittiöstämme aikaan!

Rauhoittelen tätä blogittelua joulun aikana ja käyn harvemmin täällä visiitillä. Siunattua ja rauhallista jouluaikaa kaikille visiteeraajille!

Hätälän merkki

Non-niin, tässä meidän vessan oven kyltti. Kyltti/opaste on maalattu laakaoveen (!), joka siis johdattaa meidän alakerran wc:hen. Laakaovi on ollut minulle ongelma, koska kaikki muut ovet alkuperäisiä perinteisiä peiliovia (alapuolella kuva). Onnekseni löysin eräältä keräilijältä ihanan uuden (vanhan..) vessan oven, jossa on vapaa/varattu -toiminto lukossa. Se on hauska! Ja laakaovi saa lähteä kierrätykseen.

-Pakko sanoa tuosta kyltistä. Kyltin maalasin tuskissani, kun en millään keksinyt sopivaa kylttiä tuohon laakaoveen. Liitutaulumaalilla pohja ja maalitussia päälle. Ja tietenkin -hätäisenä ihmisenä- vapaalla kädellä kirjoitin maalitussilla suoraan kylttiin ja "hieman" vasemmistolaiseksi kallistui kirjoitus =0). Laitan aikanaan sitten kuvan uudesta vessan ovesta, kun sen aika remonttilistalla (joka on pitkä..) koittaa.



Kyllä vanhassa talossa pitää olla vanhat ovet tai ainakin näköiset. Kuva vessan (laaka-) oven viereisestä ovesta.

Luovuus huipussaan...

Mieheni oli työreissulla ja sain sillä välin inspiraation maalamisen suhteen... Maalasin muun muassa työnurkkaukseni kirjoituspöydän. Pöytä sai uuden värin ylleen -yllätys, yllätys, valkoisen! Pöytä oli jo putsattu puulle asti, joten nostelin hieman tavaroita vain tuolien päälle ja maalasin sen tuossa samaisessa paikassa.

Maalasin minä muutakin. Maalasin olkkarin nojatuolien jalat vaalean beigeksi, taulun kehyksiä valkoisen harmaiksi ja sitten tässä huippu: ex tempore maalasin keittiön kaappimme.. En ehtinyt ihan loppuun asti maalata, kun mieheni palasi jo kotiin. Aluksi ei edes huomannut mitä olin tekemässä! Sitten kun huomasi, niin yllätyksekseni hän suhtautui yllättävän positiivisesti koko värinvaihto-operaatioon. Tuossa alapuolella pari rajattua kuvaa kaappien ovien väreistä (keskustassa sama kerman väri kuin ennen, mutta metsänvihreä väri reunoista vaihtui valkoiseksi). Laitan parempaa kuvaa myöhemmin, kun keittiön ympäristö sen sallii. Niin, sen vielä mainitsen, että tarkoitus on siis jatkaa meidän keittiöremonttia meidän näköiseksi, joten nämä kaapit menevät vaihtoon jossain vaiheessa.

Onnea Suomi, 90 vuotta itsenäisyyttä.

"Miksi suomi olet levoton? Vielä turva Jumalassa on. Vaikka sammuis tähdet, älä pelkää, Jumala ei hylkää, siihen luota vaan. Vesi virtaa alla routamaan.

Nouse salkoon lippu valkoinen, piirrä pilviin risti sininen, se on kallein aarre isänmaamme, merkki Kuninkaamme, liitto ikuinen. Nouse salkoon toivo sydänten, nouse salkoon Risti Jeesuksen. "
san. Lasse Heikkilä

1. Adventtiviikko

Luonnon oma antibiootti.

Näyttäisi siltä, että 1.adventtiviikko menee sairastupaa pidellessä. Enterorokkoa liikkeellä ja pahalta näyttää, että se olisi rantautunut meille. Huomenna olen asiasta viisaampi. Tämä syksy on mennyt suhteellisen kivasti sairastelujen suhteen. Meinaan edellinen vuosi meni sellaisessa sairastelukierteessä, että elävästi tuli mieleen esikoisen koliikkiajat. Kun nukkuminen ja lepo on päivärytmissä tasapainossa -jaksaa hyvin kovemmassakin elämänmenossa.

Yrttipuu antaa näkö- ja hajuaisteille terapiaa.

Joulusiivoojaa odotellessa...

Olohuone yhdestä kuvakulmasta. Kuva on vain silmän lumetta siisteyden osalta -näyttää siltä, että siistiähän meillä. Vaikka blogittelun alussa olin päättänyt kuvaavani kotimme sisustusratkaisuja ilman, että siivoilen tai järjestelen -toisin kävi. Tästäkin kuvasta puuttuu pikkuautot pöydältä, tyyny, sukkia ja kenkälusikka lattialta, yms.

Nyt on joulukuun ensimmäinen päivä ja mikä riemu meidän pojilla oli aamulla kun vihdoin päästiin käsiksi suklaakalentereihin. Riemu loppui lyhyeen, kun kalenteria ei saanut tyhjentää suklaista kokonaan.

Olen joka joulunalus päättänyt, että vapautan itseni joulusiivouksesta. Toisinaan olen jopa pysynyt päätöksessä -toki tavallista parempi perussiivous tehdään ennen aattoa, mutta tarkoitan tuolla joulusiivouksella sitä "kaikkien kaappien koluamis" -siivousta. Tuntuu, että sitä hommaa ennen joulua on ihan riittämiin ilman sitä joulusiivoakin.

Sen verran vielä innostan teitä rakkaat blogin lukijat siihen, että käykää kirpputoreilla jouluostoksilla. Kivat edulliset löydöt voivat ilahduttaa niin ostajaa kuin lahjan saajaa. Kierrätysideakin toteutuu mukavasti. Erityisesti pienet lapset eivät huomaa kirpputoritavaran tai kaupastaostetun tavaran eroa -ja toisaalta, ei haittaa vaikka huomaisivatkin. Itse olen ostellut jo vaikka mitä kivoja juttuja kirpputoreilta joululahjoiksi. En saarnaa, mutta innostan!